*

Arjan blogi Uudessa Suomessa Yhteiskunnallinen keskustelu vahvistaa demokratiaa ja oikeus siihen kuuluu kaikille.

Ei osteta sikaa säkissä

Talouden taantuman merkit olivat näkyvissä kauan aikaisemmin kuin finanssikriisin räjähtäminen käsiin viime syksynä. Ensiaputoimina pankkijärjestelmän toimintaa on turvattu monin eri tavoin ja mikä tärkeintä, vastikkeellisuus on ollut useimpien maitten lähtökohtana. Tässä Britannian pääministeri Gordon Brownilla on tärkeä ansio.

G20-maat päättivät potilaan jatkohoito-ohjeista. Keskeiset päätökset liittyvät sekä valvontaan että Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n resurssointiin. Valvonnassa olennaisinta ei kuitenkaan ole valvonnan määrän kasvattaminen vaan valvonnan parantaminen. Silti on kerrassaan uskomattoman hienoa, että G20 maat kykenivät päättämään veroparatiiseista, luottolaitosluokitusten ja mm. hedge fundien saattamisesta valvonnan piiriin.

Kansainväliset valvontajärjestelmät niin vakuutuslaitosten kuin pankkien osalta johtavat itseään vahvistavaan vaikutukseen. Kun taloudessa menee hyvin, valvontajärjestelmät eivät hälytä riskinotosta vaan oikeastaan kannustavat siihen. Kun taloudessa menee huonosti, valvontajärjestelmät kehottavat jarrutukseen. Samalla ne vahvistavat kulloistakin suhdannevaihetta. Valvontajärjestelmien pitäisikin toimia niin, että hyvässä tilanteessa varauduttaisiin, ja huonossa tilanteessa kestettäisiin.

Kun erilaiset finanssitavaratalot ovat kansainvälisiä,tarvitaan myös kansainvälistä valvontaa. EU:n piirissä Euroopan Keskuspankin kanssa yhteistoiminnassa toimiva valvontaviranomainen voisi olla hyvä ratkaisu. En kuitenkaan usko, että se voisi poistaa kansallisten valvontaviranomaisten merkitystä ja siksi yhteisestä elimestä ei pitäisikään yrittää rakentaa suurta toimijaa - suurta resurssien tai säädöstulvan mielessä. Sitävastoin suuri ja toimiva tietojen vaihdon ja yhteistyön suhteen.

Valvontajärjestelmien tärkein kysymys on, että niitten on tunnettava valvottava alueensa todella hyvin ja ymmärrettävä syvällisesti rahoitusmarkkinoita. Valvonnalla ei kuitenkaan voida estää kriisejä. Virheelliset ratkaisut tai liian suuret riskinotot tapahtuvat aina finanssialan toimijoiden parissa ja siksi niille kuuluu ratkaisuistaan myös vastuunotto. Menolle, jossa voitot on yksityistetty ja tappio valtiollistettu, on saatava kertakaikkinen loppu.

Sosiaalifoorumissa puhuttiin kaikesta edelläolevasta viime viikonloppuna. Tutkija Pekka Sauramo ehdotti, että finanssialan monsterit pitäisi pilkkoa. Vaatimus on hyvin perusteltu. Ensinnäkin siksi, ettei vastaisuudessa pääsisi syntymään sellaista toimijaa, jonka virheet syöksevät kaikki muutkin kurimukseen. Toiseksi siksi, että markkinamekanismi voisi oikealla tavalla toteutua. Rahoitusmarkkinoiden tuotteen ostajan pitää tietää mitä saa ja millaiset riskit ottaa. Finanssialallakaan ei pitäisi ostaa sikaa säkissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

En malta olla sanomatta, että viestisi haiskahtaa aika rebuplikaaniselta. Siltä suunnaltahan ehdotettiin, ettei pankkeja ja työpaikkoja saisi pelastaa valtion rahoin ja väärät päätökset johtakoon konkurssiin.

Valvontaa tulee tehostaa, mutta on aika idealistista kuvitella, että valvonta pysyisi finanssi-inovaatioiden perässä. Toisaalta liian tiukka sääntely ja valvonta johtaa talouselämässä hautausmaan rauhaan.

Käyttäjän arjaalho kuva
Arja Alho

Kyllä blogini on uusliberalistisen menon haastamista ja markkinoille pelisääntöjen luomista. Pointti on, että valvonnan ei pidä olla prosyklistä ja että valvonnan määrä ei koskaan korvaa laatua. Vastuu, ettei maailmantaloutta heiluttavia kupruja tule, on finanssimarkkinoilla itsellään myös. Ei tätä kriisiä valvoja synnyttänyt.

Käyttäjän pks4470 kuva
Pentti Sittnikow

Voi halvattu Arja.

Päässäsi on paljon;-- Mutta puolueesi ei sitä ymmärrä, tai sitten minä en ymmärrä, että he eivät ymmärrä?

Nuo samaiset merkit olivat selkeästi 80- luvun Suomessa. Jo silloin oli nähtävillä tuo hulvaton (vastuuton) rahanjako, kunnes lainanottajien realiteetit sumentuivat täysin ja siinä rytäkässä syyteltiin niin lainanottajaa kun lainanantajaakin,-- eli selkeät pelisäännöt puutuivat.

Muistan elävästi kun Sts-rahoitus mainosti hesarissa,-- Vain soitto meille ja 3- miljoonan luottopäätös on pöydälläsi tunnissa. (jotakuinkin noin)
Mutta jujuna voin kertoa, että päätöksen teki (sdp-siipi), oikein tai väärin? Tuo nopea päätös oli pyrkimyksenä hyvä, mutta pelisäännöttömänä huono.
Onko tiedossasi miten Uffe jakselee? Hän, siis Uffe on yhtiöni asiakkaita ja voin todeta hänestä pelkkää hyvää, terveiseni! Pentti Sittnikow moi, moi.

Pauli Vahtera (nimimerkki)

Päteviä valvojia ei löydy mistään

Yhteiskunnassamme uskotaan, että valvonnalla voitaisiin ennaltaehkäistä suurten talouskatastrofien syntyminen. Kun katastrofi tulee, lisätään valvontaa ja siihen liittyvää byrokratiaa ja uskotaan, että kaikki on hyvin. Kunnes tulee seuraava katastrofi.

Itse en tällaiseen joulupukkiin usko. Tehokas valvonta edellyttää tarvittavan lainsäädännön kehittämistä etukäteen, mikä on mahdotonta. Kukaan ei sellaiseen pysty. Valvonta ei koskaan saa pätevintä henkilökuntaa. En ole koskaan kuullut kenenkään nuoren haaveilevan finanssivalvojan elämänurasta.

Valvojat ovat riippuvaisia lainsäädännön heille antamista rajoista. Laillisesti toteutettuihin mielettömyyksiin ei voi puuttua.

Veijarit ovat aina monta askelta valvojien edellä. Eikä ole mahdollista kuvitella, että valvonta voitaisiin pilkkoa pieniin osiin, jotta yksittäinen valvoja voisi saada riittävän osaamisen. Pitäisi löytyä yli-ihmisiä, jotka hallitsevat kokonaisuuksia ja samalla valvonnan kohteiden monimuotoisuuden.

Ainoa tehokas keino on jäljittää keinottelijoiden voitot globaalisti ja takavarikoida ne yhteiskunnalle. Rahat palautettaisiin syyllisyyden määrästä riippumatta. Palautettaviksi tulisivat niin sijoittajien voitot, pankkiirien bonukset kuin luottoluokittajien ja tilintarkastajien palkkiotkin. Rikosnimikkeenä olisi petos. Esimerkiksi verotuksessa yrittäjien täysin lailliset toimenpiteet voidaan jälkikäteen tuomita veropetoksina. Miksei samanlaista lakia voisi noudattaa myös finanssitalouden toimijoihin.

Sillä finanssitalous on nollasummapeliä. Jos joku jossain häviää, joku toinen on ne häviöt voittanut. Nyt hävijöiden tappiot laitetaan veronmaksajien maksettaviksi, mutta voittajat saavat pitää miljardinsa. Nämä voitot ovat vielä valitettavan usein jääneet verottamatta.

Ai ettei tämä ole mahdollista. Juurihan KRP tutkii WinCapitan kaikki rahansiirrot kustannuksista riippumatta. Tarkoitus on juuri palauttaa voitot takaisin alkuperäisille maksajille. Mikä ero WinCapitassa ja roskalainojen paketoinnissa sijoitustuotteiksi on? Kummassakin tapauksessa on tarkoituksena ollut saada suuria voittoja tyhjästä.

Käyttäjän arjaalho kuva
Arja Alho

Kiitos Pauli Vahteralle erinomaisesta kommentista.

Yritin itsekin sanoa, ettei valvonnan määrän lisäämisellä ehkäistä tulevia kupruja. Ongelma on, että valvojat ovat aina askelen ellei kaksi valvottavia jäljessä. Mutta olisi tärkeätä, että valvonta toimisi niin, ettei se olisi prosyklistä. Nythän ongelma on pankeissa yms. suuri siksi, että oman pääoman määrä on liian pieni ja että valvontamekanismitkin ovat siihen kannustaneet.

Olen aika neuvoton sen suhteen miten verottajaan liittyvää epäluuloa voitaisiin hälventää. Kun kirjoitat, että yrittäjien täysin lailliset toimenpiteet voidaan jälkikäteen tuomita veropetoksina, kyse on kovasta toteamuksesta.

Pohdin aikanaan sovittelumenettelyä. Verovalitus on toki eräs keino mutta silloin kun on kyse näkemyseroista, pitäisi olla keinoja yrittää löytää yhteinen ratkaisu. Verottaja on lähtökohtaisesti vahvoilla kun verolakeja tulkitaan.

Pauli Vahtera (nimimerkki)

Tarkoitan verotusmenettelylaissa olevaa 28 §ää, joka mahdollistaa sinänsä laillisten oikeustoimien tulkinnan veronkierroksi.

En vastusta itse säännöstä, vaan sen avulla joskus tehtäviä kohtuuttomia tai virheellisiä ratkaisuja, joiden korjaaminen on aika lailla mahdotonta ja vähintäänkin työlästä, kallista ja vuosia aikaa vievää. Verorangaistusseuraamukset ovat ankaria kun niitä verrataan mihin tahansa muuhun inhimilliseen toimintaan.

Jos verotuksessa voidaan toimia näin, voitaisiin samoin perustein palauttaa myös finanssikuplan arkkitehtien saamat hurjat voitot. Toki tässä tarvitaan myös kansainvälistä lainsäädäntöä, mutta sitähän Suomen uudet MEPit voivat alkaa Brysselissä ajamaan.

Toimituksen poiminnat