*

Arjan blogi Uudessa Suomessa Yhteiskunnallinen keskustelu vahvistaa demokratiaa ja oikeus siihen kuuluu kaikille.

Pitkä lista haastamaan rahan valtaa

Juhana Vartiainen kirjoitti tänään Helsingin Sanomien debatissa presidentti-instituution lakkauttamisesta. Hän myös puolusti parlamenttivaaleissa pitkiä listoja, jotta vaalikeskustelu käytäisiin asioista ja politiikan linjaeroista sen sijaan, että yksittäiset ehdokkaat kilpailevat keskenään puolueiden sisällä ja puolueiden välillä.

Olen aiemmin kirjoittanut tämän verkkolehden blogissa presidentistä. Asetelma on lyhykäisyydessään sellainen, että ne puolustavat presidentin valtaoikeuksia, jotka uskovat muitten poliitikkojen olevan kykenemättömiä tehtäviinsä ja että presidenttiä tarvitaan tiukan paikan tullen. Lisäargumentti on yleensä, että kansalaiset voivat äänestää presidentistä suoraan. Parlamentarismin kannattajat taas haluavat vähentää presidentin nykyisiä lähinnä ulkopolitiikkaan liittyviä valtaoikeuksia, jotta myös ulkopolitiikassa toteutuisi politiikan vastuu.

Olen väittänyt, että kansalaiset menevät halpaan puolustaessaan vahvaa presidenttiä. Kyse on silloin alamaisuudesta eikä kansalaisuudesta. Parempia poliittisia johtajia saa kun toimii puolueissa ja äänestää. Suomi onkin mielenkiintoisella tavalla yhtäältä kansanvaltainen mutta toisaalta vahvan johtajan kaihoinen.

Mutta nyt enemmän pitkistä listoista. Aloitetaan ensin poliittisista puolueista. On aikamoinen ongelma, ettei puolueiden jäsenyydellä ole suurtakaan merkitystä. Puoluetukijärjestelmä - joka on sinänsä läpinäkyvä - on vähentänyt puolueiden intoa hankkia jäseniä. Olen joskus ehdottanut puoluetuelle omavastuuosuutta.Suurempi ongelma on kuitenkin, että jäsenten vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset.

Suoraa jäsenvaalia esimerkiksi puheenjohtajan valinnasta ei saatu sosialidemokraateille (noin 1400 puolueen jäsentä allekirjoitti vetoomuksen valita SDP:n puheenjohtaja jäsenvaalilla)  ja vihreiden osalta se kaatui ehdokkaitten puutteeseen.

Pitkät listat voisivat merkitä uutta intoa jäsenyydelle. Puolueen jäsenet voisivat vaikuttaa ehdokkaisiin. Sitten pitäisi voida vielä vaikuttaa puoleen tärkeinä pitämiin asioihin ja kyetä toimimaan. Ihmiset on saatava mobilisoitua tärkeitten asioitten ajamiseksi sillä ilman aktiivista ja kantaaottavaa kansalaisyhteiskuntaa demokratia jää harvojen vallaksi - niitten, joille se edustuksellisena on uskottu.

Pitkillä listoilla voitaisiin kitkeä rahanvaltaa demokratiasta. Yksittäisten ehdokkaitten hyvin erilaiset mahdollisuudet rahoittaa vaalikampanjoitaan vinouttavat ilman muuta edustuksellista demokratiaa. Johtajilla ja vaikkapa siivoojilla pitää olla yhtälaiset mahdollisuudet tulla valituksi. Äänestäjän kannalta on tärkeämpää tietää ehdokkaansa kyvyt ja tärkeänä pitämät asiat kuin se kuinka rahakas tai julkisuudesta tuttu ehdokas on.

Pitkillä listoilla pakotettaisiin puolueet puhumaan yhteiskunnallisista ohjelmistaan. Näin myös äänestämisellä on kannanottona suurempi merkitys ja puolueiden on aivan toisella tavalla pidettävä kiinni siitä mitä on ohjelmassaan luvannut tehdä.

Vaalipiiri- ja vaalitapauudistukset pitäisi aina tehdä niin, että ne tulevat voimaan vasta myöhemmin. Usein käy niin, että lyhytnäköiset omat tai puolueen intressit torppaavat järjestelmään liittyvät uudistukset. Olisino tullut valituksi pitkällä listalla, olisiko puolueemme voittanut vai hävinnyt, jos ja jos...

Tähän en ole kuitenkaan keksinyt vastausta: Miksi SDP kannattaa presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia? Syyn täytyy olla, että kohta 30 vuoden ajan, on presidentti ollut sosialidemokraattisesta puolueesta. En lakkauttaisi presidentti-instituutiota mutta tekisin siitä toisenlaisen. Presidentin on hyvä olla aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, kansalaisyhteiskunnan tuntojen tulkki, luontevasti maailmalle verkostunut sekä aatteissa ja ajatuksissa vahva vaikuttaja.  Lautasen EU:n suuressa illallispöydässä kattaisin vain pääministerille, joka on vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan eduskunnalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (54 kommenttia)

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Pitkät listat takaisivat poliittisen kokemuksen ja bonuksena Mitro Repo ei olisi sosialidemokraattisen puolueen ykkösehdokas.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitkät listat olisivat hyvä vaihtoehto myös Suomessa niille, jotka saisivat nimensä sinne yläpäähän. Jäsenäänestys tai joku valintaperustehan se pitäisi olla.

Pätmän (nimimerkki)

Eihännyttoki, pitkillä listoilla valitaan Puolueelle kiltit napinpainajat, valinnan tekevät Puolueen hyvät veljet ja siskot, eikä kansa.
Muutenkin rahanomistajat osaavat tehdä parempia päätöksiä kuin anteeksi vain, vähän yksinkertaiset poliitikot. Tuon osoittaa jo valtionyhtiöiden katastrofaaliset seikkailut suuren rahan maailmassa.
Perinteisesti olen ollut perinteisesti vahvan presidentin kannalla, johtuen kaiketi siitä että olen Kekkosen ajan lapsi, mutta nykyinen presidentti ei valitettavasti herätä ihan samanlaista luottamusta. Missään tapauksessa presidentistä ei kannata tehdä pelkkää seremoniamestaria, liian kallis siltojen vihkijä. Joko kunnon valtaoikeudet, tai lopetetaan koko instituutio.
Tuo vahvan johtajan kaipuu on meillä geeneissä, ikiaikainen asetelma Kuningas ja Kansa, pienemmät kreivit ja muut työtätekemättömät herrankekkulit ovat vain rasituksena köyhälle maalle.

. suvituuli

A Alho kirjoittaa pitkistä listoista. Kummasti kirjoitus vaan alkaa presidentin valta-oikeuksista ja niihin se päättyykin.

Olisikohan kannattanut otsikoida kirjoitus uudelleen. Tai sitten jättää ne keskimmäiset kappaleet pois? Ne, jotka käsittelevät pitkiä listoja.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Pitkät listat käytännössä tarkoittavat, että valta siirtyisi enemmän puoluetoimistoon.

Politiikon kannalta etuna on se, että henkilökohtainen taloudellinen riski kampanjoinnista jää pois.

Vaarana on se, että tietyt suvut ja klaanit olisivat aina listan kärjessä. Kansanedustajuus/MEP-paikka siirtyisi isältä pojalle.

Jotenkin tuntuu, että nykyinen systeemi on paljon parempi.

Harmaasusi™ (nimimerkki)

# 5
Kaikkein demokraattisin järjestelmä olisi jos kansa pystyisi
nimeämään ehdokkaat suoraan listoille. Ilman puolueiden
esi-, kirjo- ja valkopesua.

Älä vaan sano että tulisi kalliiksi! Puoluetukea on siihen
hommaan käytettävissä aivan riittävästi.

helanes (nimimerkki)

Yhdyn perusteluusi presidentinvallan suhteen. Kansa on tässä kohden väärässä.

Pitkien listojen suhteen olen eri mieltä. Toistaiseksi valinnat ovat onnistuneet tyydyttävästi, riittävä demokratia toteutuu ja puoluevalta ei pääse liialliseksi. Poliittinen kokemus valintaperusteena on hölmö; miten jollakulla voisi syntymästään olla poliittista kokemusta. Vaikka onhan noita broilereitakin.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Arja Alho:"Olen väittänyt, että kansalaiset menevät halpaan puolustaessaan vahvaa presidenttiä."

Kansalaiset menevät kalliiseen halutessaan pääministeriä kalliimman presidentti-instituution.

Ilmeisesti Arja-täti ei ole oppinut mitään Lipposen diktatuurista, vaikka Kafkakin kävi kylässä.

Suomella ei ole varaa Lipposen ja Vanhasen tasoisiin pääministereihin ja puoluekuri sekä muut perustuslaittomat menettelyn on syrjäytettävä kriisitilanteessa, kun itsenäistä valtiota on ruvettava johtamaan niin, että se kykenee pitämään puoliaan kaksi viikkoa tai kaksi kuukautta.

Ei Tuomioja ilman Halosen tukea olisi kyennyt ajamaan Lipposta sivuraiteelle ja ellei näin olisi käynyt, Suomi olisi osallistunut YK:n jäsenvaltiota vastaan käytävään hyökkäyssotaan miehittäjänä YK:n 51. ulkopuolella.

Alan olla sitä mieltä, että enemmistöparlamentarismi monipuoluemaassa on kaaoksen ja rappion ydin. Kyllä jonkun täytyy kyetä pysäyttämään häiriintynyt tai vajaakykyinen pääministeri kriisitilanteessa.

Sosialistien aatemaailmaan kuuluu se, että puhemies on valtionpäämies. Virolla meni ensimmäinen itsenäisyys pieleen juuri valtiosäännön parlamentaarisuuden vuoksi. Tämän vuoksi siirryttiin Pätsin diktatuuriin.

Sauli Niinistö pystyy presidenttinä viemään Suomen NATO:on vain jos SDP:ssä on riittävästi tukijoita Kokoomukselle.

Jos taas presidentinvalta mitätöidään, on kokdemilla mahdollisuus tehdä mitä tahansa virheitä ilman, että kukaan voi vetää hätäjarrusta.

Luulisi Lipposen diktatuurin ja sotapolitiikan opettaneen rauhaarakasteleville sosialidemokraateille jotain valtiosäännöstä ja puoluekurituksesta. Lipposen ajan kollektiivinen tyhmyys näkyi myös Heinäluoman miniterikierrätyksenä.

SDP:n kannattaisi julistautua irti totalitarismista, vaikka se onkin marxilainen luokkataistelupuolue. On inhimillisyyden ja demokratian aika.

Jos voimariinissa oli puolet voita niin nykyeurososialidemokratiassa ei ole demokratiaa edes 10%:ia.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Klaanivaltaan. Eikä riitä, että sosialidemokraattiset suvut pesivät valtion keskushallinnossa siten, että isi hankkii tyttärelle harjoittelupaikan ja alun uralle, joka on tavalliselle medporvarille mahdotonta?

Miksi vielä ministerinpaikat pitäisi tehdä perinnölliksiksi pitkillä listoilla samoille suvuille?

Eikö nepotismi kuulukin feodaaliseen eli esikapitalistiseen järjestelmään?

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Moniko muuten luulee, että pitkällä listalla olisi entisiä naispoliitikkoja edes täyte-ehdokkaana aikana, joka suosii povikuningattaria? SDP:nkin lista rakennettaisiin niin, että kaikki järjestökarpaasit olisivat niillä paikoilla, joilla voitaisiin tulla valituksi ja juuri sen alapuolella olisi Benin tallillinen povekkaita lupaavia naispoliitikkoja, jotta äänestysprosentti nousisi.

Katriina Kajannes (nimimerkki)

Neva: "Kyllä jonkun täytyy kyetä pysäyttämään häiriintynyt tai vajaakykyinen pääministeri kriisitilanteessa." Roskapuhetta. Suomessa ei koskaan ole kriisitilannetta, häiriintynyttä tai vajaakykyistä ministeriä.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Tapio O. Nevalla menee puolueet sekaisin kesken lauseen, mutta kiva että aihe herättää intohimoja.

Presidentin valtaoikeudet voitaisiin hoidella amerikkalaiseen malliin eli reilusti sisäpoliittista valtaa, mutta ulkopolitiikkaa hoidelkoon valtioneuvosto ja päättäkööt milloin lähtee ulkoministeri johonkin, milloin pääministeri ja milloin molemmat.

Pitkistä listoista olen jyrkästi eri mieltä.
Puolueiden välisten erojen häviäminen johtuu siitä, että suurin osa poliitikoista ei jostain syystä osaa kertoa aatteestaan sen periaatteita tylsistyttämättä hengiltä kuulijoitaan tai puhumalla niin ympäripyöreitä että menettää kannattajia. SDP:kään ei tunnu osaavan kertoa omasta ideologiastaan kuin Kokoomuksen haukkumisen kautta, mutta puolueohjelmassanne mainittua sosialismin periaatteiden avulla tapahtuvaa yhteiskunnan rakentamista ei vaaliesitteistä löydy eikä puheenjohtajanne siitä paljoakaan puhu ja nyt SAK:n piilorahoituksen tultua julki on muuten Guzenina-Richardsson ollut puhumassa tyylilleen uskollisesti kysymysten vierestä vähän joka ohjelmassa ja Urpilainen välttelee kaikkia julkisia tilaisuuksia.
Sanopas eurovaaliehdokas Alho, kumpi on sinusta enemmän väärin:

1) muutama omalla työllään vaurastunut yksityisyrittäjä rahoittaa ehdokkaita oman perustamansa yhdistyksen kautta ja tukee erilaisilla summilla ainakin kolmen suurimman puolueen ehdokkaita.

2) Ammattiliittojen keskusjärjestö käyttää kaikilta jäseniltä keräämäänsä verovähennyskelpoista ammattiyhdistysmaksua tiettyjen puolueiden tukemiseen, kertomatta jäsenilleen tai kysymättä näiltä haluavatko he rahoillaan tuettavan kyseisiä puolueita.

Kumpi on sinusta "pienempi paha" näistä kahdesta?

Käyttäjän arjaalho kuva
Arja Alho

Suvituuli:
Presidentti ja pitkät listat liittyvät yhteen sikäli, että kummallakin on yhteys demokratiaan. Juhana Vartiainen ehdotti, että presidentistä luovutaan ja otetaan käyttöön pitkät listat, jotta saadaan politiikkaan ohjelmaeroja ja sitä kautta äänestysintoakin korkeammaksi.

Niille, jotka pelkäävät, että pitkillä listoilla syntyy klaaneja ja että vain kiltit napinpainajat pääsevät ehdokkaiksi:
Nythän ihmisten pitäisi liiittyä puolueisiin ja alkaa vaikuttaa ehdokasasetteluun. Kun jäseniä on vähän, alkaa syntyä poliittisia sukuja, jotka uusintavat itseään ja poliittista eliittiä. Kun jäseniä on vähän, voidaan vaalituloksiin vaikuttaa suosituksilla tms. Kun jäseniä on paljon, myös pitkästä listasta tulee monimuotoisempi.

Demokratia ei ole itsestään selvyys, sitä on vaalittava!

Dr.Schmidt (nimimerkki)

#11 -Suomessa ei koskaan ole kriisitilannetta, häiriintynyttä tai vajaakykyistä ministeriä.

Paisi pääministeri, joka on samanaikaisesti vajaakykyinen, häiriintynyt ja kriisitilanne.

Peter (nimimerkki)

Pitkillä listoilla tuetaan puoluetoimistoja ja heikennetään demokratiaa. Emme tarvitse puoluetoimiston masinoimia "vaaleja". Jokaisella ehdokkaalla tulee olla mahdollisimman itsenäinen asema suhteessa puoluetoimistoon. Hän on moraalisesti vastuussa äänestäjilleen, ei puoluetoimiston näkymättömille takapiruille. Miksi vasemmistossa on niin paljon niitä jotka eivät ymmärrä että puoluekuri on demokratian pahimpia vihollisia? Kerta toisensa jälkeen tulee edustajan eteen kysymys joka sotii hänen henkilökohtaista moraaliaan vastaan (ja joskus jopa yleistä mielipidettä tai puolueen julkilausuttua linjaa) mutta puoluekuri pakottaa ruotuun.
Samantapaisen ajatuksen voi esittää presidentin roolista. Presidentti on - päinvastoin kuin pääministeri - vastuussa kansalle suorassa kansanvaalissa. Pääministerin valinta on erinomaisen "välillinen" ja puoluetoimistojen masinoima. Juuri siksi moni kansalainen kannattaa presidentin nykyisiä valtaoikeuksia. (Muuten; pitäisi luopua edustuksellisesta demokratiasta ja siirtyä suoraan kansanäänestykseen mahdollisimman monessa asiassa. Katsokaa menestystarinaa nimeltä Sveitsi. Pitäisi mennä Sveitsiäkin pitemmälle.)

konsta (nimimerkki)

Pitkät listat vievät vallan puoluetoimistojen suhmuroitavaksi-ei hyvä !!

Käyttäjän arjaalho kuva
Arja Alho

Peter:
Hyvä, että viittaat Sveitsin kokemuksiin. Minustakin me tarvitsemme suoraa vaikuttamista.

Yritin esittää, että jos puolueen jäsenillä on vaikutusmahdollisuutta, niihin liitytään ja niissä toimitaan. Silloin eivät kuri tai muut sisäpiiriongelmat tule todellisiksi.

Ilkka:
Yksityisellä yrittäjällä on oikeus tukea ehdokkaita siinä missä yksittäisillä kansalaisillakin. Ay-liikkeen tuen osalta on hyvä huomata, että se on tukea, joka näkyy julkisesti. Esimerkiksi SDP:n saama tuki puolueena näkyy sen tilinpäätöksessä. Mutta eihän se salaisuus ole, että omat jäsenet saavat enemmän tukea kuin muut.

Voin julkistaa oman ay-tukeni. Olen ollut Tehyn jäsen. Olen saanut alennusta mahdollisiiin vaali-ilmoituksiin. Olen järjestänyt varainkeruuseminaareja, joihin ay-liitoilta tuli viime eduskuntavaaleissa osallistumismaksuina 1 200 euroa.

eeva-n (nimimerkki)

“Lautasen EU:n suuressa illallispöydässä kattaisin vain pääministerille, joka on vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan eduskunnalle.”
…………………………………………………………………………………………..
Juttuhan ei toimi. Laajapohjaiset hallitukset tehokkaasti takaavat, ettei pääministeri “ole vastuussa eduskunnalle”.

Ei ole sellaisissa olosuhteissa viisasta lisätä pääministerin valtaa.

Kansan suoraan valitsema presidentti oikeine poliittisene valtuuksineen on hyvä, koska presidentti voi toimia vakauttajana, jos pääministeri alkaa hurjastelemaan. Kaikki puhe “vahvan johtajan tarpeesta” ja geeneistä vesittyy juuri siksi, että haluamme HAJOITTAA valtaa, emmekä KESKITTÄÄ sitä päämisterille.

En halua olla eduskunnan ja ministereiden “alamainen”, vaan haluan että niillä on poliittinen vastavoima.

Suomen erittäin alhainen äänestysprosentti eduskuntavaaleissa voidaan tulkita nimenomaan epäluottamuslauseeksi sekä puolueita että eduskuntaa ja hallitusta vastaan.

Dr. Scmidt (nimimerkki)

Pitkissä listoissa olisi se hyvä puoli, että äänestetään politiikkaa, ei henkilöä. Ongelmana on se, että politiikkakin on niin epämääräinen asia. Mikä on SDP:n linja? Kuka sen tietää?

Jos taas äänestetään henkilöä, pitäisi tuntea henkilö kunnolla. Omalta ehdokkaaltani edellyttäisin perusteellista psykologista testausta. Hänellä pitäisi olla

- ÄO vähintään luokkaa 135, mieluiten Ravenilla mitattuna, eli pitää kuulua älykkäimpään viiteen prosenttiin.

-Persoonallisuusprofiilissa (Rorschah Exnerillä analysoituna, TAT, MMPI vähintään) alhainen narsismi.

-Elämänhistoriassaan on tehnyt rehellistä suoritustason työtä riittävän pitkään vapaaehtoisesti.

Rouva Alho on hyvä, ja julkistaa nämä tiedot, voin sen jälkeen harkita hänen äänestämistään.

Timo Elonen (nimimerkki)

Nyt, nyt, nyt olet menossa metsään. Periaatteessa voisi ajatella, että listavaali lisäisi puolueiden rivijäseniä, ja demokraattista ehdokasasettelua, mutta käytäntö todistaa jotain aivan muuta. Tehdään Ruotsista esimerkki. Kyllä siellä iät ajat ovat ne listat olleet sellaisia kaikilla puolueilla, että valittavilla paikoilla on puoluejohdon uskollisimmat tukijat, täysin omia mielipiteitä vailla olevat "nuoleskelijat". Yhdessäkin asiassa johtoklikin päämääriin epäilyttävän kannan omaava ehdokas jää listalla riittävän alas. Vuosien saatossa siellä pikkuhiljaa kiivetään ylöspäin, osoittamalla suurta lojaalisuutta kolmen koplaa kohtaan.

Ruotsiin on muodostunut kyllä jonkin verran puolueita, mutta kyllä vaalit käydään aina blokkien välillä. Vasemmiston voitto tietää aina SD politiikkaa, johon muilla on ota tai jätä oikeistolle valinnan mahdollisuus. Oikeistopuolella on sen verran tasaisempaa, että kolme puoluetta joutuu jakamaan valtaa ja tekemään kompromisseja oikeiston voittaessa vaalit. Mutta tuossa listavaalissa sellainen demokraattinen ominaisuus on häviämään tuomittu. Se on vain arkaainen jäänne SD:n pitkästä ylivallasta.

Vaalit blokkien välillä ovat demokraattisten vaalien irvikuva. Listavaalijärjestelmässä aina ajaudutaan kahteen blokkiin, jotka itse asiassa eivät tarjoa mitään vaihtoehtoja. Joskus puhutaan vaa´ankielipuolueista, mutta eivät ne vaihtoehtoja äänestäjille anna. Viimeksikin Ruotsissa porvarilliset voittivat SD:tä sosialistisemmalla vaalikampanjalla. Vaalien jälkeen hallitus on kuitenkin selvästi osoittanut porvarillisuutensa. Puhdasta farssia koko vaalit.

Entäs sitten Iso Britannia. siellä kun mukaan sotketaan vielä alueet joista vain eniten ääniä saanut valitaan, voi voittaja mahdollisesti olla valtakunnallisesti olla selvä vähemmistö. Siksi siellä on liberaalipuolue. Hajottamassa jomman kumman ison äänestäjiä.

Euroopassa demokraattiset vaalit lähes loputtomilla vaihtoehdoilla ovat vain Suomessa ja Sloveniassa ja oliko niitä kaksi muuta maata.

Eikä listavaali mitenkään muuttaisi rahoituksen epäsuhtaa puolueiden kesken. Ja jos yksi ehdokas ei saa puolueelta rahoitusta samoilla ehdoilla kuin joku toinen, niin listavaalissa hän takuuvarmasti olisi valittavan paikan alapuolella.

Onhan nykyisessä järjestelmässä omat heikot kohtansa, mutta tiedon myötä ne menettävät merkitystään. Ennenkaikkea nykyisin äänestäjät valitsevat edustajansa

Frank (nimimerkki)

On totta, että ääniä voi "ostaa" rahalla - tätä on demokratiassa mahdoton estää. Mutta silloin kun ehdotetaan ratkaisuksi puolueiden laatimia pitkiä listoja, unohdetaan autuaasti että puolueita voi ostaa myös rahalla, törkeämmin ja röyhkeämmin kuin äänestäjiä.
Esimerkkejä? Suomi: kehittyvät maakunnat, yritysten perintöverovapaus, ammattiliittojen "subventointi" jnejne...!

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Katriina Kajannes:"Roskapuhetta. Suomessa ei koskaan ole kriisitilannetta, häiriintynyttä tai vajaakykyistä ministeriä."

=> Ei ole ollut, koska presidentti on voinut vaihtaa pääministeriä kuin paitaa. Onnettomien pääministerien ongelmasta tuli harmi koko valtakunnalle vasta Mauno Koiviston aikana, kun kaikki pääministerit piti tukea vaalikauden loppuun tukasta vetäen.

Suomen onnettomimmat pääministerit:

1. Harri Holkeri: johti maan Mauno Koiviston tahdosta tilaan, jossa kansantulo laski saman verran kuin Snellmanin aikana 1867-1868. Ensimmäinen maailmansota, sisällissota, 30-luvun lama, talvisota, jatkosota ja Lapin sotakin ovat olleet vähäisempiä haasteita kuin Holkerin vajaa viimeinen vuosi pääministerinä elokuusta 1990 maaliskuuhun 1991.

2. Paavo Lipponen: toisella kaudellaan hänen politiikkansa alkoi muistuttaa imperialistista fascismia, mikä on äärioikeistososialidemokratian taidonnäyte- Suomella oli riski osallistua tai Suomi saattoi osallistua (asiakirjat edelleen salatus) hyökkäyssodan suunnitteluun YK:n jäsenvaltiota vastaan ja mahdollisesti osallistua hyökkäyssotasuunnitelman toimeenpanoon miehittäjänä.

Jos presidentti saisi järjestää edelleen uudet vaalit eli antaa äänestäjille mahdollisuus palauttaa eduskunnan edustuksellisuus, ei hölmöjen minisitereiden ja onnettomien pääministerien järjestelmäriski olisi nykyistä luokkaa.

Suomen nykyinen valtiosääntö on kuin ydinvoimala ilman varojärjestelmiä. => Tietämättömyys on voimaa ja sosialidemokratia on ajattelun vaihtoehto. Kansallinen Kokoomus on sininen työväenpuolue.

Jouni Snellman (nimimerkki)

Pitkät listat ovat tappaneet Ruotsista demokratian ja ajaneet sen nykyiseen kaaokseen. Puolueilla on jo riittävästi valtaa.

Akateeminen pätkätyöläinen (nimimerkki)

Arja Alho: Johtajilla ja vaikkapa siivoojilla pitää olla yhtälaiset mahdollisuudet tulla valituksi.

En ymmärrä. Mikä on se pitkien listojen mekanismi, joka takaa siivoojalle nykyjärjestelmää paremman mahdollisuuden tulla valituksi?

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

On aika pöhköä puhua puoluetoimistojen vallasta pitkien listojen osalta. Jäsenäänestyksellä saadaan aikaan kunnon lista. Nykytilanne on se, jossa puoluetoimistoilla on eniten valtaa.

Silurus (nimimerkki)

Ongelma ei ole rahassa, vaan poliittisessa järjestelmässämme. Sen keskeinen idea ei ole yksilönvapauksien turvaaminen, vaan niiden loukkaaminen. Tämä verhotaan tosin altruismin ja yhteisen hyvän kaapuun lapsiakaan unohtamatta.

Tämä kaikki on valitettavasti paskaa. Lähes poikkeuksetta jokainen asia, joka politiikassa tehdään, loukkaa jonkun yksilönvapautta. Valtio ja yhteiskunta on halujen, oikkujen ja tarpeiden täyttäjä: se joka vaatii parhaiten, saa eniten rahaa, mikä luonnollisesti loukkaa niiden yksilönvapautta, jotka tämän kaiken kustantavat. Sananvapauden nimissä politiikka on myös auki korporaatioille, jotka tämän mahdollisuuden puuttuessa joutuisivat taistelemaan rahasta palvelemalla mahdollisimman hyvin asiakkaita (eli yhteiskuntaa). Mutta kun tämä mahdollisuus on tarjottu, suuryritykset yrittävät ennemmin pärjätä bisneksessä lobbaamalla lakeja, jotka takaavat niille paremmat kilpailuasetelmat.

Esimerkiksi Wal-Mart on taannoin havaittu puhuvan minimipalkkalakien
korottamisen puolesta. Idioottivasemmisto luonnollisesti ylistää entistä riistokapitalistia yhteiskuntavelvollisuuksiensa havaitsemisesta, vaikka kuka tahansa liiketaloutta ymmärtävä havaitsee minimipalkkojen nostamisen vaikuttavan vain Wal-Martin kilpailukyvyn paranemiseen.

Vastaavasti minkä tahansa suuryrityksen intressi on "laadunvarmistamisen" verukkeella vaatia kilpailijoita omaksumaan *heidän* tuotantomenetelmänsä tai standardinsa.

Lyhyesti: rahalla ei ole valtaa kuin poliitikkoon, jolla on aina lopullinen valta. Demokratia ei ole vastaus mihinkään, koska yhdistettynä sananvapauteen vaatia muita rahoittamaan omia intressejä, se on maksimaalista järjen ja ihmisoikeuksien loukkaamista.

LT (nimimerkki)

"Olen väittänyt, että kansalaiset menevät halpaan puolustaessaan vahvaa presidenttiä. Kyse on silloin alamaisuudesta eikä kansalaisuudesta."

Presidentinvaalien äänestysprosentti on huimasti korkeampi kuin missään muissa vaaleissa. Tämä jo kertoo paljon. Kansalaisille presidentti-instituutio on tärkeä. Siksi presidentin valtaa pitäisi pikemminkin lisätä kuin kaventaa. Ehkä ihmiset ovat mieluummin yhden henkilön alamaisia kuin kahden sadan.

Jos demokratia toimisi täällä niinkuin pitäisi ei koko presidentti-instituutiota tarvittaisi. Näyttää kuitenkin siltä, että puolueet pikemminkin vaikeuttavat demokratian toteutumista kuin edistävät sitä. Tähän on syynä poliittisen valtaeliitin vieraantuminen tavallisista ihmisistä ja suhteelliuudentajun heikkeneminen. Tästä kertoo mm. kansanäänestysten kieltäminen tärkeissä asioissa (esim. EUn perustuslaki).
Luottamuspula kansalaisten ja poliitikkojen välillä on ilmiselvä.

Frode (nimimerkki)

Arja Alho yrittää vakuuttaa lukijat aiheella joka perustuu vain suureen kusetukseen. Suomessa lienee vuosikymmenien ajalta yksi esimerkki siivoojasta joka loi urnansa valtionhallinnossa, Miina Sillanpää.

Politiikkojen tehtävä onkin luoda harhaisia visioita äänestäjille, jotka sitten ovat äänestävinään.
Viimeaikaiset eri puolueissa paljastuneet veronkierrot, rahavarojen käytöt ja viimeisin raiskaus juttu ovat vain jäävuoren huippu poliittisesta kähminnästä.
Raha on aina ratkaissut ja tulee niin tekemään myös vastaisuudessakin, kirjoittaa AA sitten minkälaisia visioita tahansa.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Miina Sillanpää ei ollut siivooja, vaan palvelijatar.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miina_Sillanpää

Expat (nimimerkki)

"Suomella oli riski osallistua tai Suomi saattoi osallistua (asiakirjat edelleen salatus) hyökkäyssodan suunnitteluun YK:n jäsenvaltiota vastaan ja mahdollisesti osallistua hyökkäyssotasuunnitelman toimeenpanoon miehittäjänä."

Lievensit Tapio sentään vähän tässä viimeisessä kommentissa, edellisessä (nro 8) tämä oli ilmaistu hyvin selkeästi muodossa "olisi osallistunut". Et kai nyt ihan oikeasti itsekään usko, että Suomi olisi missään olosuhteissa lähtenyt Irakiin sotimaan? Ymmärrän kyllä, että Lipposta ja EU:ta, SDP:tä, Kokoomusta jne jne pitää ilmeisesti iskeä aina kaikilla mahdollisilla keinoilla kun ovat tyhmyyksissään kanssasi eri mieltä, mutta kuitenkin...

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Miehittäminen on sotatoimi vastarinnan kestäessä niin kuin valloittaminenkin. SDP:n kannattaisi lopettaa hyssyttelly ja vaatia enemmän asiakirjoja ulkoasiainministeriöstä julkistettavaksi kuin mitä Martti Manninen ehti toimittaa Anneli Jäätteenmäelle, noin 1200 sivua, yllätyksenä ja pyytämättä.

SDP on kuin vanha kansallissosialisti, joka ei vie delipponiaatiota loppuun, kieltäytyy tunnustamasta menneisyytensä (sota)rikoksia, kieltää tai vähättelee Irakin sotaa eikä muutenkaan sopeudu sosialiDEMOKRAATTISEEN yhteiskuntaan.

Nurnbergin periaatteiden mukaan pelkkä hyökkäyssodan suunnittelu on sotarikos. Se, että hyökkäysodan suunnittelun lisäksi osallistuttaisiin sen toimeenpanoon miehittäjänä ja valtaajan tukena, on tietenkin vielä selvempää ja raskauttavampaa.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Miehittäminen on sotatoimi vastarinnan kestäessä niin kuin valloittaminenkin. SDP:n kannattaisi lopettaa hyssyttelly ja vaatia enemmän asiakirjoja ulkoasiainministeriöstä julkistettavaksi kuin mitä Martti Manninen ehti toimittaa Anneli Jäätteenmäelle, noin 1200 sivua, yllätyksenä ja pyytämättä.

SDP on kuin vanha kansallissosialisti, joka ei vie delipponiaatiota loppuun, kieltäytyy tunnustamasta menneisyytensä (sota)rikoksia, kieltää tai vähättelee Irakin sotaa eikä muutenkaan sopeudu sosialiDEMOKRAATTISEEN yhteiskuntaan.

Nurnbergin periaatteiden mukaan pelkkä hyökkäyssodan suunnittelu on sotarikos. Se, että hyökkäysodan suunnittelun lisäksi osallistuttaisiin sen toimeenpanoon miehittäjänä ja valtaajan tukena, on tietenkin vielä selvempää ja raskauttavampaa.

Arja Alho, jonka kotona Kafka kävi Lipposen II hallituskaudella, on kuin jonkinlainen vapaan sanan leirivartijatar.

SDP:n nousu alkaa siitä, että se tunnustaa eläkerahastokapitalisminsa kasvaneen imperialistisiin mittoihin Keski-Aasiaa myöden. Metallityöväenliiton Matti Putkonen piti Irakin sotaa hyvänä liiketoimena, joka työllistäisi ryöstösaalista Halliburntonin kanssa jaettuna 40 000 suomalaista.

Tämä arvio on samanlainen kuin Yleisradion sensuroima lapsenomaista ihailua tihkuva puhe Irakin sodasta.

On ihmisiä, jotka eivät aikuistu 60 vuotta täytettyäänkään.

Tomreal (nimimerkki)

Tapio O. Nevan kanssa samaa mieltä presidentistä. Kyseisen viran pitäisi toimia ensinnäkin poliittisen jatkuvuuden takaajana (kylmän sodan aikana hallitukset kaatuivat toisensa jälkeen, mutta Kekkonen sen kuin jatkoi ja piti muut kurissa) sekä hätäjarruna joka estää Eduskunnan diktatuurin (eli toisin sanoen presidentillä pitäisi olla mahdollisuus hajoittaa eduskunta, mutta se voi olla mahdollista jollain muulla tavalla kuin pääministerin luvalla). En kuitenkaan antaisi mahdollisuutta erottaa hallitusta, sillä se johtaisi Kekkoslovakian jälleensyntymiseen.

Koska jatkuvuutta tarvitaan, niin presidentillä pitäisi olla edelleen ratkaiseva sana ulkopolitiikassa. Perustulain "presidentti johtaa ulkopolitiikka yhteistyössä valtioneuvoston kanssa" pykälä voitaisiin muuttaa "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa valtioneuvoston avustuksella" tms.

Niin, ja jotta presidentin puolueettomuudesta saataisiin varmempi takuu, niin presidenttiehdokkaiden olisi pitänyt luovuttaa puoluekirjansa viimeistään 10 vuotta ennen vaaleja.

Käyttäjän helanes kuva
Esa Helander

Samoja erehtyväisiä ihmisiä ovat niin presidentit kuin pääministerit. Onneksi kummassakaan tehtävässä meillä ei ole toiminut yhtään täysin onnetonta saati vaarallista.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

"On aika pöhköä puhua puoluetoimistojen vallasta pitkien listojen osalta. Jäsenäänestyksellä saadaan aikaan kunnon lista. Nykytilanne on se, jossa puoluetoimistoilla on eniten valtaa. "

Käytät oletusta, että lista valitaan jäsenäänestyksellä. Näin ei välttämättä olisi.

Pahin skenaario listasta on, että se on täynnä toistensa klooneja. Siten puolue ei ole pakotettu "uusiin kasvoihin" kuten nykyjärjestelmässä.

Se miksi puoluetoimiston ja puoleaktiivien valta kasvaa on suoraan sidoksissa siihen, kuka tekee puolueen linjaukset. Nyt listoilla tahdottomat kloonit noudattavat puolueen ohjelmaa, koska on vaarana pudota alemmaksi listalla.

Tämä puolestaan perustuu oletukseen, että ei ole jäsenäänestyksiä, vaan puolueen valiokunta/johto päättää järjestyksen. Näin se on monissa maissa järjestetty.

Onhan tästä demareillekin etua. Nyt Isä Mitro kerää monen tuhannen ei demarin äänet, koska on niin "symppis". Olisiko "Isä" ollut listan kärjessä onkin sitten aivan eri asia. Tuskin, jos valinnan tekisi puolueen eliitti.

Frank (nimimerkki)

Koko ajatusrakennelma siitä että kansa on tyhmää (äänestää ahkerimmin presidentinvaaleissa) ja pitää siksi pakottaa parempaan demokratiaan (presidentinvaalit on lopetettava) on pohjaltaan jakomielinen.
Hyvin lähellä GWB:n "viedään sinne demokratia aseilla" ideologiaa - myös toimivuudeltaan.
Miksi muuten Arjakaan esitä että Barack Obama valittiin virkaansa täysin epäkelvon systeemin seurauksena. Ja valtaakin hänellä on aivan liikaa ;-)

Jouni Snellman (nimimerkki)

Ei mistään jäsenäänestyksistä tai yleensä puolueista kannata puhua niin kauan, kun valtakoneisto rahoittaa puolueet ja siten kaiken merkittävän poliittisen toiminnan. Totalitarismin sisäinen vastuunjako ei ole politiikkaa.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Hoitsut ovat aina jostain syystä pärjänneet politiikassa paremmin kuin vähittäiskaupan kassatoimithenkilöt tai siivoojat.

http://www.lrytas.lt/str_foto_galerija.asp?k=8&max...

Mistä se johtuu?

juge (nimimerkki)

"Johtajilla ja vaikkapa siivoojilla pitää olla yhtälaiset mahdollisuudet tulla valituksi."

Tämä on tyypillistä väärää tasapäistämistä perinteisimpään demarityyliin. Johtajat nyt vain ovat - keskimäärin - paljon älykkäämpiä ja enemmän aikaansaavia kuin siivoojat. Siksi kannattaa suosia johtajia tai vaikka lääkäreitä, juristeja ja diplomi-insinöörejä.

Miksi poliitikoiksi pitäisi valita keskinkertaisuuksia tai suorastaan typeriä ihmisiä? Mikä yksityinen firma tekisi vapaaehtoisesti niin? Kuinka ko. firma pärjäisi kilpailussa?

Dr. Schmidt (nimimerkki)

Ehkä siivoojasta tulee mieleen pahaenteinen termi "puhdistus"?

Arja Alho (nimimerkki)

Yritän väittää, että poliittista osaamista voi olla siivojalla siinä missä johtajalla. Raha kuitenkin ratkaisee, ettei siivojalla ole juurikaan mahdollisuuksia nykyisessä vaalijärjestelmässä tulla valituksi. Vaalibudjetit ratkaisevat.

Listavaalissa ei ole suinkaan kyse puoluetoimistojen vallasta vaan jäsenten vallasta. Jotta ideaali voisi onnistua, puolueet tarvitsevat uusia jäseniä, jotka sitten pitävät huolta, että puolueet asettavat hyviä ehdokkaita. Siivooja voi olla listan kärjessä ja tulla valituksi. Ruotsissa voi äänestää listan mukaan tai sitten listalta henkilöä

Terveisiä SDP:n junakiertueelta! Lappeenrannassa ollaan.

juge (nimimerkki)

"Yritän väittää, että poliittista osaamista voi olla siivojalla siinä missä johtajalla."

Niin voi, mutta erittäin suurella todennäköisyydellä johtaja on lähes kaikilla henkisen työn tekijälle eduksi olevilla lahjakkuuden aloilla (abstrakti ajattelu, matemaattisuus, kielipää, muisti jne.) siivoojaa parempi. Juuri siksi hän on johtaja ja siivooja peruskoulun niukasti läpäissyt lahjattomuus.

Ja kaikilla matemaattisesti lahjattomille tiedoksi: nyt puhutaan keskiarvoista. Se tarkoittaa sitä, että tuntemasi kummin kaima siivooja ÄO 165 on todella harvinainen poikkeus, kuten myös firmasi johtaja ÄO 80.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Arja Alho:"Yritän väittää, että poliittista osaamista voi olla siivojalla siinä missä johtajalla. Raha kuitenkin ratkaisee, ettei siivojalla ole juurikaan mahdollisuuksia nykyisessä vaalijärjestelmässä tulla valituksi. Vaalibudjetit ratkaisevat."

* Siivoojalla ei missään yhteiskunnassa ole mahdollisuuksia vaikuttaa kohtaloonsa ennen kuin hän ryhtyy siivousluotttamushenkilöksi, siivousjohtajaksi, siivousyrittäjäksi tai siivouspoliitikoksi. Suomessakaan siivoojia ei ole juuri kansanedustajina lainkaan. Miina Sillanpää oli palvelijatar eikä siivooja. Suomessa naistenkin poliittinen edustus alkaa sairaanhoitajista, joista on tullut terveystieteiden maistereista ja tohtoreita. Ilman virka-asemaa ei tallainen ole mahdollista. Onko jotenkin mahdollista, että siivoustieteiden maisteri tai siivoustieteiden tohtori pääsisi sosiaali- ja terveysministeriksi tai peruspalveluministeriksi? Ei edes kulttuuriministeriksi toilailemaan toisilleen kateellisten taiteilijoiden kanssa hengenviljelyn maataloustuesta.

Arja Alho:"Listavaalissa ei ole suinkaan kyse puoluetoimistojen vallasta vaan jäsenten va$llasta."

Listavaalissa on kysymys vahvan ja chauvinistisen puoluejohtajan ja hänen keulakuvanaan toimivien puheenjohtajan enkeleiden valheellisesta tasa-arvovallasta. Kukaan oikea naispoliitikko tai miespoliitikkaan ei voisi edetä SDP-järjestelmässä suututettuaan lipposet tai heinäluomat. Listavaali johtaa tasa-arvoyhteiskunnassa siihen, että SDP:ä johtaa EU:n ja NATO:n tuella yksi sovinistinen kukko, jolla on heikko macchiavellistisesti häntä palvova kanalauma ministereinä.

Arja Alho:"Jotta ideaali voisi onnistua, puolueet tarvitsevat uusia jäseniä, jotka sitten pitävät huolta, että puolueet asettavat hyviä ehdokkaita."

Ihmisoikeuksiin kuuluu se, että voi kuulua tai olla kuulumatta. Jotta suomalainen äänestäjä voisi vaikuttaa SDP:n ehdokkaiden asetteluun pitkillä listoilla, hänen pitäisi uhrata noin 20 vuotta elämästään SDP:lle tai SAK:lle. Maailmassa on oikeita tuottavia töitä, esimerkiksi terveydenhuollossa tai teollisuudessa. SDP:n jäsenenä voidaan vaikuttaa vain SDP:n jäsenasetteluun, ei Kokoomuksen eikä Keskustan. On tehokkaampaa äänestää ehdokkaita kuin puoluelistoja.

Arja Alho:"Siivooja voi olla listan kärjessä ja tulla valituksi."

Käytännössä tuo siivooja voisi olla vain puolueen puheenjohtajan rakastajatar tai virallinen puoliso tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva. Nepotismi ja puoluevalta kukoistaisivat, koska äänestäjä ei voisi pudottaa pahennuksen kuningatarta edustuslaitoksista. Uskoisin, että pitkien listojen vaalissa tohtori Lipposella olisi suurempi mahdollisuus päästä ehdokaslitalle pakoilla 1-4 kuin tohtori Alholla, joka saisi todennäköisesti paikat 15-20.

Arja Alho:"Ruotsissa voi äänestää listan mukaan tai sitten listalta henkilöä."

Ja mitä merkitystä sillä on? Montako siivoojaa Ruotsissa on ollut ministerinä tai mep:nä? Neuvostoliitossakin oli enemmän, koska NKP:llä oli kiintiöt.

Arja Alho:"Terveisiä SDP:n junakiertueelta! Lappeenrannassa ollaan."

Hienoa! Junassa on hauska matkustaa, se on ekologista ydinvoimasähköllä ja kesällä luotettavampaa kuin talvella, jolloin Pendolinojen kytkimet jäätyvät. Kymenlaakso ja Etelä-Karjala on suljettavien paperitehtaiden ja SDP:n vahvaa aluetta.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

LEW:"On aika pöhköä puhua puoluetoimistojen vallasta pitkien listojen osalta. Jäsenäänestyksellä saadaan aikaan kunnon lista."

Ei puolueiden ole pakko järjestää jäsenäänestystä eikä edes hankkia jäseniä. Kun listavaaliin on kerran suostuttu, eivät puoluejohdot ota enää demokratian riskiä ja järjestä jäsenäänestyksiä, eivät ainakaan vasemmistopuolueet tai proletariaatin etujoukko.

pekka tarkka (nimimerkki)

Rouva Alholle, kaikella kunnioituksella, varaisin vähän rajatumman suunvuoron yhteiskunnallisten valtaoikeuksien kommentoimiseen. Ainakin ennen kuin Uffe-sekoilu on hänen puoleltaan selitetty. Taisi olla härskein julkitullut poliittisen vallan väärinkäyttäminen, näin lähiaikoina ainakin. Lisäksi talous- ja veroihmisenä huomauttaisin siitä, että tulisi nämä toimittajapalkkiot vähentää sopeuttamiseläkkeestä, mitä rouva meidän veronmaksajien kustantamana tällä hetkellä nauttii...

Kansanvaltaa (nimimerkki)

Tapio O. Neva kirjoitti:
"Alan olla sitä mieltä, että enemmistöparlamentarismi monipuoluemaassa on kaaoksen ja rappion ydin. Kyllä jonkun täytyy kyetä pysäyttämään häiriintynyt tai vajaakykyinen pääministeri kriisitilanteessa."

Olen samaa mieltä.

Olen myös samaa mieltä Pekka Tarkan kanssa:
"Rouva Alholle, kaikella kunnioituksella, varaisin vähän rajatumman suunvuoron yhteiskunnallisten valtaoikeuksien kommentoimiseen. Ainakin ennen kuin Uffe-sekoilu on hänen puoleltaan selitetty. Taisi olla härskein julkitullut poliittisen vallan väärinkäyttäminen, näin lähiaikoina ainakin. Lisäksi talous- ja veroihmisenä huomauttaisin siitä, että tulisi nämä toimittajapalkkiot vähentää sopeuttamiseläkkeestä, mitä rouva meidän veronmaksajien kustantamana tällä hetkellä nauttii…"

Vaihtoehtoja tälle harvainvallalle on olemassa. Täältä löytyi mielenkiintoinen alustus tulevaisuuden yhteiskunnalle:
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2009/01...

Tuossa esitetty malli on askel kohti todellista kansanvaltaa, ei puoluevalta pitkine puukkoinee... ei kun listoineen.

Vihtahousu (nimimerkki)

Arja Alho:”Yritän väittää, että poliittista osaamista voi olla siivojalla siinä missä johtajalla"
Sepä teissä poliitikoissa on yleensä aina vikana, että on sitä "poliittista osaamista" muttei osaamista. Varhaisteininä aloitettu "vaikuttaminen" ilman asioiden ymmärtämistä.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Ellei tee ensiksi jotain työtä, mielellään rehellistä työtä, ennen kuin liittyy politiikkaan ja ryhtyy hallinnoimaan, on riskinä tietenkin se, että ei ymmärrä, mistä on kysymys.

Kirkkoa, puolueita ja koulua vaivaa se, että ne ovat ulkona uskovaisten, äänestäjien ja lasten vanhempien arjesta.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Kannattaisi ehkä miettiä, mihin Suomessa johtaa enemmistöparlamentarismi, jossa MTK yrittää Euroopan unionin olosuhteissa käyttää valtaa Suomen Keskustan kautta, missä Kansallinen Kokoomus on Akavan, tai pikemminkin OAJ:n ja Lääkäriliiton parlamentaarinen siipi, ja missä SDP edustaa lähinnä SAK:n Metalliliittoa ja Paperiliittoa. Maa ajautuu kaksikantaan, josta mm. Tuomioja on kirjoittanut, jolloin työllisyydestä tulee perinnöllistä ja 1960-luvulla nousseet sosialidemokraattiset ylimysperheet uutena aatelistona hallitsevat valtionyhtiöissä ja valtiossa.

Lisäksi Suomella on valtava mielikuvapolitikan riski, jota ovat osoittaneet naurettavimmillaan Ilkka Kanerva ja Alexander Stubb sekä kynnelle kykenemättömänä Etyj-puheenjohtajavuotenamme myös Matti Vanhanen. Condoleezza Rice ei tullut Helsinkiin näyttämään sääriään Suomen ulkopoliittiselle johdolle, vaan soitti pianoa Englannin kuningatterelle ja lensi suoraan Intiaan laskeutumatta Bush vanhemman tapaan välilaskulla Helsinkiin.

Stubb meni harha-askelissaan Kanervaa pidemmälle Georgian sodan suhteen. Tuomioja hoiti paljon paremmin EU-puheenjohtajuuskaudella Libanonin sodan, mutta olihan hänellä, ikää. harrastusta ja ammattitaitoakin.

Kaiken huippu olisi tietenkin kokoomuslaista talouspolitiikkaa johtava sosialidemokraattinen pääministeri, jonka sotahulluuden katsottaisiin satavan Kokoomuksen laariin natoiluna.

Israelissa piti tappaa satoja palestiinalaisia siksi, että keskustalainen maltillinen Kadima halusi voittaa kokoomuslaisen Likudin vaaleissa. Israelissa käytiin siis vaalitaistelua, mutta palestiinalaisten hengillä.

Virossa on kerta kerran jälkeen enemmän tai vähemmän epäonnistuineita informaatioiskuja, jotka liittyvät Venäjään. Ei riitä, että virolaiset uudelleen kasvattavat tuhatvuotista Venäjää, vaan he ryhtyvät kaikessa heimoveljeydessä kasvattamaan myös suomalaisia irti fennomaanisesta ajattelusta, siitä, että haitallinen Venäjän läheisyys pitää hyödyntääö kauppana eikä maksaa kaikkia Ruotsin, Saksan ja Yhdysvaltain puolustusmenoja Itämerellä suomalaisista varoista.

Enemmistöparlamentarismia, jolle on Euroopan unionin maksamia agentteja niin kuin entinen Jean Monnet-professori Esko Antola, on kyllä propagandisteja, mutta yksikään sosialidemokraattinen tiedeylimys ei tee mitään muuta kuin siunaa leipäpappina kokoomuslaiseen tapaan "parlamentaarisen kehityksen" eli älyttömyyden.

M.Heikka (nimimerkki)

Koulutuksella ei ole isoa merkitystä mielestäni sille, miten joku osaa poimia kulloisestakin asiasta olennaisimmat tekijät. Japanilaisen yrityskulttuurinkin tyyli, eli se, että ajattelu ei ole rajoitettu "ajattelijoille", se tuo paremmat tulokset kuin tämä Suomen sosialidemokratia. Koulutus tietystikin helpottaa asioita, mutta ei se mitään järkeä lisää. Jos on jokin putken läpi vetäissyt, tuntee vain putkensa sisällön.

Sonniyhdistyksiä enemmän kentälle !

On aika tullut kääntää lehti !

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Keinosiemennysyhdistykset ovat muuttuneet yhdistyksistä ja osuuskunnissa (pääoma)yhtiöiksi. Niistäkään ei ole oikein enää demokratian vetovoimaksi. Arvopaperistuminen ja pääomittuminen supistaa ajattelun piiriä.

M.Heikka (nimimerkki)

EU:n tuotantorajoitukset haittaavat rodunjalostusta! Keinosiemennyshän on pelkkää rodunjalostusta! Se on rasismia se...lehmä-paroilla tulee olla aina vaan isommat, ja isommat NE! (mikäseolikaan, Tapio, se taustani...estää sanomasta MITKÄ). Siihen se kaikkien YHDENTYMINEN johtaa.

Toista se oli ennen, kun joka kylässä oli oma sonniyhdistys, ja sillä oma puheenjohtaja...kunnon isontalon isäntä, eikä mikään hippi!

Käyttäjän arjaalho kuva
Arja Alho

Kommentoijille:
On mielenkiintoista, että miltei aina kommentoinnilla on sama dramaturgia: ne eksyvät kauasa alkuperäisestä aiheesta, päätyvät poliitikkojen kyvyttömyyden taivsteluun ja myös demokratian ja ihmisoikeuksien kritiikkiin.

Pitkät listat yhdistettynä mahdollisuuteen myös äänestää ehdokasta, ovat yksi tapa viedä vaalikeskustelua ja laajemmin poliittista keskustelua asioiden ja ohjelmajulistusten suuntaan. Tämä vaikuttaisi olevan myös kommentoijien mielestä hyvä asia.

On tietysti hyvä, että poliitikoilta edellytetään korkeaa ja erityisesti testattua älykkyyttä, mielellään 15 kielen taitamista, useampaa tutkintoa - ei kuitenkaan mielellään tohtoritutkintoa (koska silloin lähtökohtaisesti suhtautuu muihin alentuvasti), nuhteettomuutta, kykyä vastata vääriin väitteisiin sekä erityisesti kärsivällisyyttä yrittää muistuttaa menneiden tapahtumien faktoista. Mutta tämähän kaikki kuuluu avoimeen yhteiskuntaan ja kansalaiskeskusteluun.

MINÄ vain haluaisin vieläkin parempaa ja erittelevämpää keskustelua koska olen sitä mieltä, että vain hyvän keskustelun kautta demokratia tulee todelliseksi. Olen myös sitä mieltä edelleen, että poliittisen järjestelmän pitää olla sellainen, että kenellä tahansa - jonka kansa haluaa valita - pitää olla mahdollisuus kansaa palvella.

Yhdysvaltojen järjestelmä on tyystin erilainen kuin meidän ja siksi ei myöskään presidentin vaalitapoja pidä vertailla.

Käyttäjän arjaalho kuva
Arja Alho

Marmesrob:
Pidän itsestäni juuri tällaisena. Voidakseni rakastaa muita, minun on rakastettava itseäni.

Ehkä eilinen kiihkeys selittyy sillä, että kun notkuu kylmässä useita tunteja voidakseen "leikkimielisesti" ja "napakasti" kertoa kaiken olennaisen minuutissa, latausta on.

Toimituksen poiminnat